Minttu Luoma on 24-vuotias helsinkiläinen opiskelija, joka käyttää pyörätuolia ja avustajaa. Hän bloggaa Tukilinjan nettisivuilla helmi–maaliskuussa 2015.
18.2. Mintun tv-suosikit
En ole kertonut vielä lainkaan tämän hetken televisio-ohjelmien suosikeistani. Olen aina ollut viihdeohjelmien suurkuluttaja. Jos pitäisi mainita muutama takavuosien ”All-Time favorite”, listalleni pääsisivät muun muassa Käenpesä, Kumman Kaa ja Putous. Näissä kaikissa oli jotain koukuttavaa. Käenpesä kuvasi erilaisten ihmisten arkea realistisesti, mutta hauskasti. Kumman Kaa oli (ja on edelleen) huippuviihdettä tyttöjen kesken ja Putouksessa suosikkejani olivat varsinkin ensimmäisen kauden sketsihahmot. Millainen tv-viihde vetoaa minuun? Nähtävästi hyvä draama, huumori ja sketsiviihde.
Tämän hetken suosikkeihini lukeutuu Kingi. Yllättäen Putouksen tapainen sketsiviihde ja huikeat hahmot ovat saaneet minut jähmettymään tv:n ääreen lauantai-iltaisin. Itseäni Putous alkoi kyllästyttää muutaman edellisen kauden aikana, mutta Kingi on vienyt mukanaan osittaisesta samankaltaisuudestaan huolimatta.
Kingissä suosikkihahmoni on Riku Niemisen tulkitsema Martti Alanen, 39-vuotias asiakaspalvelutyöntekijä. Kokonaisuutena hahmo on loistava, ja toivon Martille voittoa! Joka viikko hahmo yllättää, ja hahmossa näkyy uusia puolia.
Oletko samaa mieltä? Kuka on suosikkisi?
Muuten… Tv-aiheiset tekstit jatkuvat, koska torstaina olen seuraamassa Enbuske Linnanahde Crew’n suoraa lähetystä. Seuraavaan kertaan!
Minttu
12.2. Ystävyydestä
Viikonloppuna on ystävänpäivä, joten ajattelin jakaa kanssanne ajatuksia ystävyydestä, ja siitä, mitä ystävät minulle merkitsevät. Ystävyys tarkoittaa minulle sitä, että on joku luotettava ihminen, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Tosiystävän kanssa ihaninta on se, että hän ymmärtää jo puolesta sanasta. Ystävän seurassa voi olla juuri sellainen, kuin on, eikä niitä huonoimpiakaan päiviä tarvitse hävetä.
Minulla on ollut jo useamman vuoden elämässäni muutama tärkeä ystävä. Yhden tärkeimmistä ystävistäni tapasin pian jo kahdeksan vuotta sitten. Olen monesti miettinyt, että jos emme silloin olisi tavanneet, emme olisi tavanneet koskaan. Sen enempää yksityiskohtia kertomatta, tämä pian jo kahdeksan vuoden ystävyys on ollut täynnä hauskoja hetkiä: naurua, hetkessä elämistä ja vähän itkuakin. Kaikkein parhaimpia ovat olleet yllättävät päähänpistot.
Olemme tehneet hyviä ex tempore –reissuja ja niiden paras hetki on ollut se, että ensin mahdottomalta kuulostanut idea onkin muuttunut mahdolliseksi. Ai niin, kumpikin meistä käyttää liikkumisen apuna pyörätuolia, mutta emme todellakaan ole antaneet sen koskaan haitata menoa! Meille on jopa joskus ehdotettu naurahtaen tandem-pyörätuolin kehittelyä, sillä aina illanistujaisissa tai menoissa ei ole ollut avustajaa mukana. Voit varmasti kuvitella, että hauskaa on ollut.
Pakko tunnustaa, että vieläkin näitä juttuja muistellessa naurattaa. Olisi mahtavaa kuulla, minkälaisia sattumuksia juuri sinulle on käynyt ystäväsi kanssa. Loppuun haluan toivottaa oikein hyvää ystävänpäivää kaikille. Muistakaa kertoa läheisillenne, kuinka tärkeitä he ovat. 🙂
Minttu
11.2. Viikonloppumenoja
Viikonloppu vierähti nopeasti. Olin miettinyt, kuinka ihanaa on, ettei ole mitään menoa viikonlopuksi. Voin vaan olla ja viettää rauhallista viikonloppua kotona. Toisin kävi, taas kerran. Olin merkinnyt kalenteriini muutamia viikkoja sitten, että Aino Venna ja Manna esiintyvät Tavastialla 7.2. En kuitenkaan ollut päättänyt silloin, menenkö tälle keikalle, kun sen aika tulee. No, nyt ei ollut suunnitelmia viikonlopulle, ja mikäs sen parempi suunnitelma, kuin keikalle suuntaaminen. Lähdin kohti Tavastiaa – yksin!
Syy, miksi lähdin keikalle yksin, johtui osittain siitä, etten halunnut jättää hyvää keikkaa väliin vain siksi, etten olisi välttämättä saanut ketään avustamaan minua niin lyhyellä varoitusajalla. Toiseksi halusin testata, kuinka hyvin ex tempore –reissu keikalle onnistuu, kun liikkuu sähköpyörätuolilla. Tiesin pärjääväni, mutta tulipahan kokeiltua. Oli mukavaa kokea aivan tavallista arjen vapautta ja huomata pärjäävänsä. Jos ei muuten, niin sisulla ja sitkeällä tahdonvoimalla.
Keikalla oli oikein mukava tunnelma. Kaksi hyvää artistia, rento meininki ja minä yksin omien ajatusteni kanssa. Voin sanoa, että se oli rentoutumista parhaimmillaan. Arjen kiireet unohtuivat hetkeksi, eikä ollut stressiä siitä, milloin pitää lähteä kotia kohti. Voi rauhassa fiilistellä tunnelmaa, jonka musiikki toi mukanaan.
Halusin jakaa tämän pienen ex tempore -keikkaelämyksen, koska toivon tämän osittain heijastavan ajatusmaailmaani: ”Kaikkeen pystyy, jos itse haluaa”. Tällaiset keikkareissut ovat minulle juuri niitä arjen pieniä iloja. Toivottavasti tämä rohkaisee juuri sinua miettimään oman elämäsi pieniä iloja. Uskon, että juuri niillä jaksaa eteenpäin – pienistä haasteista huolimatta.
Hyvää alkanutta viikkoa! Pysykää kuulolla ja jakakaa ajatuksia.
Minttu
4.2. Uusia haasteita
”Uusi vuosi, uudet kujeet”, sanotaan. Minulla se todellakin on niin, koska aloitin tammikuun alussa koko kevään kestävän harjoittelun Nuorisoyhteistyö Seitissä. Tiivistettynä Nuorisoyhteistyö Seitti on toimintaa liikuntavammaisille ja pitkäaikaissairaille nuorille. Toimintaa toteutetaan ”nuorilta nuorille”-periaatteella, jolloin tarkoituksena on, että nuoret yhdessä miettivät kivaa tekemistä aina suunnittelusta toteutukseen asti. Seitissä työskentelee nuorisotyön suunnittelija, jolta saa neuvoja esimerkiksi juuri siitä, kuinka lähteä mukaan toimintaan. Toimintaa tukee Raha-automaattiyhdistys.
Olen harjoitteluni alkutaipaleella, mutta olen päässyt jo näkemään paljon erilaista toimintaa. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna olimme käynnistämässä Turun paikallistoimintaa. Ideoimme yhdessä kivaa tekemistä kevääksi, ja monien ehdotusten joukosta äänestyksen voittajaksi selviytyi karting-ajot.
Minun tehtäväkseni jäi tehdä tämä mahdolliseksi. Monipuolista ja haastavaa harjoittelijan silmin, mutta on mukavaa ottaa haasteita vastaan. Panoksena on kuitenkin taattua ”Seittimeininkiä” ja yhdessäoloa! Kuten huomaat, Seitti on nuorten unelmia!
Toteutamme Seitissä varhaisnuorten kerhonohjaajakoulutuksen. Teen kehittämisprojektin opintojeni merkeissä ja tässä koulutuksessa on tarkoitus antaa alle 30-vuotiaille ohjaajille koulutus, jonka jälkeen he voivat lähteä vetämään kerhoja varhaisnuorille. Luvassa on ”työkalupakki ohjaajaksi”. Mikäli kiinnostuksesi heräsi, seuraa lähiaikoina Seitin Facebookia ja nettiä ja ilmoittaudu mukaan! Seitin sivut löydät osoitteesta: http://seittiweb.org.
Tällaista tämä opiskelija arki on: kiireellistä, mutta antoisaa. Nyt palaan työn touhuun. Hauskaa viikkoa ja kuullaan taas!
Minttu
2.2. Uusi bloggari esittäytyy!
Olen 24-vuotias, opiskelujen myötä helsinkiläistynyt nuori nainen. Opiskelen kolmatta vuotta yhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, mikä tarkoittaa, että isona minusta tulee järjestö- ja nuorisotyön osaaja.
Olen aiemmin opiskellut merkonomiksi, mutta muutama vuosi sitten löysin haaveammattini silloisen työni kautta. Työskentelin monitoimikeskuksessa ja huomasin, että toiminnan ohjaaminen on juuri minun juttuni.
Tutustuin Humanistisen ammattikorkeakoulun opetustarjontaan, hain ja pääsin kouluun. Muutin Kaarinasta Helsinkiin ja aloitin opiskelut.
Olihan se jännää muuttaa vieraaseen kaupunkiin, kun samaan aikaan oli edessä muutto pois kotoa. Oli ihanaa päästä uuteen ympäristöön, vaikka samaan aikaan se oli minulle kuin hyppy tuntemattomaan. En tiennyt tarkalleen, mitä odottaa, mutta halusin ottaa selvää.
Onneksi uskalsin mennä haaveitani kohti, sillä nyt opintojani on jäljellä noin vuosi ja olen nauttinut opiskeluajasta paljon. Olen saanut valmiuksia työelämään, mutta mikä parasta: olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, joita en olisi välttämättä koskaan tavannut. Joskus kannattaa uskaltaa.
Lisää minusta ja arjestani… Haasteita arkeeni tuo synnynnäinen liikuntavamma. Synnyin kaksi kuukautta liian aikaisin ja se johti siihen, että tarvitsen liikkumisen avuksi pyörätuolin ja minulla on henkilökohtainen avustaja. Avustaja helpottaa elämääni olemalla mukana arjessa kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. Hän on minun jalkani ja tekee, mitä pyydän.
En kuitenkaan anna vammani rajoittaa minua, vaan teen aivan tavallisia asioita. Vapaa-ajallani käyn keikoilla, elokuvissa, olen kavereiden kanssa ja välillä rentoudun hyvää musiikkia kuunnellen.
Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni, sillä olen käynyt musiikkiluokat. On ihanaa vain laulaa tai soittaa pianoa ja unohtaa hetkeksi arjen huolet.
Viime vuonna aloitin uutena harrastuksena sisäcurlingin. Se on hieman sovellettu versio curlingista. On virkistävää löytää uusi harrastus, koska sen kautta saa uusia tuttavuuksia ja uutta virtaa omaan arkeen.
Olen luonteeltani sosiaalinen ja iloinen, ja tykkään mennä mukaan erilaisiin tapahtumiin, joten blogiani lukiessa ei tule tylsää. Jaan blogissani omaa arkeani ja sen kaikenlaisia sattumuksia juuri sinun kanssasi.
Minusta on tärkeää nostaa esiin sitä, kuinka pyörätuoli ei ole este millekään. Se saattaa hieman hidastaa, mutta ei ole este. Kaikkeen pystyy, jos itse haluaa.
Kirjoitan Blogilinjalla noin kahden kuukauden ajan. Odotan innolla tätä aikaa, sillä tämä on ensimmäinen kertani bloggaajana. Pidän kirjoittamisesta, mutten ole aiemmin ehkä uskaltanut kokeilla, millaista on kirjoittaa julkisesti ja saattaa teksti muiden nähtäville. Toivon, että tekstini herättää keskustelua ja voimme vaihtaa ajatuksia.
Haluan toivottaa sinut tervetulleeksi matkalleni uusien haasteiden ja arkeni pariin!
Hyviä lukuhetkiä toivottaen,
Minttu Luoma